Alussa oli sana …
Kuvitellaanpa, miten ihminen ensimmäistä kertaa sanoi toiselle ihmiselle jotakin, jonka toinen ymmärsi – tosin ajatuskoe on kokonaan hypoteettinen tilanne, sillä viestintää oli jo ennen ihmistä. Silti itsensä ilmaisemisen ja ymmärretyksi tulemisen tarve on syvällä ihmisessä pienestä lapsesta vanhukseen.
Historian siipien havina oli kuultavissa, kun Hammurabin kivitauluun piirrettiin oikeudenkäytön perusteita, Egyptin pyramideihin ikuistettiin faaraon kuoleman jälkeinen matka ja Lähi-idän kronikoitsijat kirjasivat aikansa kuninkaitten parhaimpia ja huonoimpia saavutuksia. Tiedon vallankumous koettiin uuden ajan alussa, kun Gutenbergin painokone levitti nopeasti uusia ajatuksia ympäri Eurooppaa. Tilastoin voimme havaita eksponentiaalisen kehityksen: esimerkiksi Lyseon kirjastossa on 5 painotuotetta 1600-luvulta, 31 nimikettä 1700-luvulta, 1800-luvulta jo 2494.
Elämme tällä hetkellä uutta tiedon renenssanssia. Meillä on ennennäkemättömällä tavalla pääsy lähteille, ad fontes. Serverit kaikkialla maailmassa tallettavat päivittäin miljardeja sanoja. Datatulvassa tarvitsemme edelleen kysymystä, mitä tieto on. Lähdekritiikkiä ja tiedon oikeuttamisen analyysia on sovellettava entistäkin perusteellisemmin.
Julkaisemisen kynnys on madaltunut. Meidän on kuitenkin punnittava edelleen, mitä sanomme ja kirjoitamme. Kaikki mieleen juolahtava ei ole totta, ja viisas myöntää tietämisensä rajoitukset. Olemme itse kukin keskusteluissamme ja kirjoittajina vastuussa siitä, mitä ilmaisemme ja miten ilmaisemme.
Uuden informaation voittokulun tulevat kehityslinjat eivät ole tietenkään tätä kirjoittaessani mitenkään hahmotettavissa. Missä kulkevat tiedonkykymme rajat? Printteri muistuttaa vielä painokonetta, tekstinkäsittelyohjelman sivu ruudulla muistuttaa painokonetta, mutta muistissamme tieto on monenlaisina – ehkä keskenään ristiriitaisinakin – assosiaatioina. Älykään ei tule rajoittumaan älytauluun. Maailma, jota rajallisella tiedonkäsittelyn kapasiteetillamme hahmottelemme mielessämme, laaajee kuitenkin nykytietämyksemme mukaan rajattomasti melkoisella nopeudella. Tiedonkäsittelyn uusin renessanssi tarjoaa meille hienon mahdollisuuden ymmärtää yhdessä entistä enemmän maailmaa, ihmisen elämää ja itseämme.
Avaan tämän Porin Lyseon lukion blogifoorumin: Eläköön sana, eläköön ilmaisemisen vapaus, eläköön ajatuksen vapaa lento.
