Author Archives: Anne-Maj Eskelinen

O365 tekee tuloaan tai ei sittenkään. Se on meillä käytössä. Porin aikuislukion opettajat, koulusihteeri ja rehtori seuraavat aikuislukion sivustoa, jossa on kaikki yhteiset, jatkuvasti tai jaksoittain muuttuvat tiedostot.

Rästikoe-, verkkokurssi- ja uusintakoelistat ovat koko ajan ajan tasalla. Tenttiaikataulut päivittyvät kuin itsestään. YO-valvontalistaan jokainen pystyy vaikuttamaan ja tekemään itse muutokset. Jokainen voi tehdä päivitykset silloin kun ehtii ja muistaa kotona tai koulussa. Ja mikä parasta ei yhtään ylimääräistä paperia!

Sivuston tiedostoihin on helppo rakentaa, ladata ja jakaa yhteisesti tehtävät tuotokset, joihin jokainen pääsee käsiksi. Nytkin siellä on avoinna markkinoinnin ideapankki yhteisenä oppiaineryhmätyönä. On mukava seurata, kun oppiaineittain syntyy mahtavia koulutusideoita ja vieläpä uusille kohderyhmille. Jokainen näkee kaikkien tuotokset ja pääsee kirjaamaan oman mielipiteensä. Niitä on sitten helppo jatkaa yhdessä saman pöydän ääressä. Niin, emme ole lopettamassa missään nimessä nokatusten istumista ja tekemistä. Olemme kuitenkin realisoimassa järkevää ajan käyttöä. Pohdimme, mitä voi tehdä yksin yhdessä ja mitä taasen kaikki joukolla erikseen. Yksin yhdessä on helppo puuhata, kun porukalla on ensin sovittu mitä, missä ja milloin.

Muistikirja helpottaa aina elämää. Niinpä One Note Online on aktiivisessa käytössä. Opettajainkokoukset ovat omana osana, ja jokaisesta kokouksesta tai tapahtumasta on oma sivu. Online. Seuraavan kokouksen ja teemakoulutuksen sisältö syntyy sinne vähin erin. Sihteerivuorolainen saa aina työnsä ”livenä” tehtyä. Eipä jää kenenkään kotitöiksi. Yhteistapaamisten aineistot ja materiaalit (siis liitteet) pysyvät mukavasti linkitettynä muistiossa. Jaan paljonkin aineistoa, mutta en yhtään paperia. On muuten ollut ilo huomata, ettei printtiversioitakaan enää kukaan tunnu tarvitsevan!

Muuten, emme tarvitse tykkiäkään kokouksissa, kun ei ole mitään valkokankaalta näytettävää. Opettajilla on omat läppärit, joilta on parempi seurata tilanteen kehittymistä. Onko tämä sitten yhteisöllisyyttä? Kokouksessa jokainen on pöydän ympärillä, jokaisella on oma kone edessä ja jokainen seuraa samaa muistikirjan etenemistä. Vähänkö koomista? Niin voisi äkkiseltään luulla, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Keskitymme myös oikeaan työskentelyasentoon ja sen opettelemiseen. Kukaan ei joudu vääntymään niska mitä ihmeellisemmässä asennossa valkokankaalle. Ryhmiä voidaan muodostaa mihin asetelmaan tahansa ja kaikki näkevät hyvin ja kaikki pystyvät tekemään merkintänsä ja kirjoitelmansa tarvittaessa. (Voi siinä äkkiseltään vähän salassa käydä vaikka sähköpostissa – työsähköpostissa.)

Meidän työyhteisössä tämä onnistuu. Kynän asemassa on näppäimistö, paperina näyttöpääte. Mutta asiat puhutaan ja keskustellaan kuten ennenkin. Ei siitä koneesta ole herraa tullut. Kyllä me annamme välillä kyytiä jäsenillemme ja nauruhermoille, silloin pannaan läppärinkannet alas.

VUONNA 1993 alkoi Porin aikuislukion LUMO, lukion monimuotokokeilu. Ensimmäisenä valtakunnassa koko lukion oppimäärän pystyi suorittamaan monimuotoisesti. Aikuislukion tuntijaon mukaiset pakolliset, syventävät ja koulukohtaiset kurssit tarjottiin yhdistämällä etäopetusta ja luokkahuoneopetusta. Silloin alkoi minunkin kirjailijataipaleeni, opiskelijoillehan täytyi saada opetus kädenulottuville. Tein lukuhaluja ohjaavia opetusmonisteita päivät ja yöt. Tietokone oli korppuineen ja lerppuineen avuksi. Opetin illalla pohdiskellen ihmettä, eli miten saada kaikki oppi tunneilta opiskelijalle kotiin. Lähiopetuksessa keskityin vain koko kurssin oleellisimpiin asioihin ja tuhansiin esimerkkitehtäviin. Niinpä, olin varautunut käsittelemään melkoisen määrän tehtäviä, jotka ajattelin ennakkoon olevan opiskelijoidenkin must-listalla. Toisin kävi, he kysyivät juuri niistä muista tehtävistä… Sähköposti oli vasta tulossa käyttöön, joten lähdinpä kerrankin – ajattelemattomuuttani – saunanlauteilta puhelimeen. Luulin, että minua häiritsee mukavasti sukulaistäti. Ei, minua pyydettiin kertomaan kolmannen asteen polynomifunktion jaollisuusoppia! Kokeet pidin koululla vain minun valvovan silmäni alla. Opiskelijat selvisivät. Minäkin toivuin, kun näin ja kuulin opiskelijoiden olevan iloisia tällaisesta heidän ainoasta mahdollisuudesta suorittaa pitkäaikainen haave, lukio ja ylioppilastutkinto.

Yrityksen ja erehdyksen kautta koulumme tuli kehittäneeksi jotain vallan hienoa. Niinpä raumalaiset kollegamme lähtivät mukaan. Sitten valtasimme huittislaisten sydämet. Kankaanpään aikuislinja oli myös hetken mukana. Syntyi SATAKUNNAN ETÄLUKIO ja sivusto www.etalukio.com . Tietotekniikka nosti päätään. Sivustomme oli (ja on) pullollaan opiskelijoille suunnattua ohjaavaa materiaalia käytänteistä ja kurssitarjonnasta, opiskelusta ja ainekohtaisesta oppimisen ohjauksesta sekä tietenkin ylioppilastutkinnosta ja tutkinnon kokeiden vastausvinkeistä. Päätimme helpottaa yksittäisen opettajan arkea, jaa laadimme oikein salasanalla varustetun opettajien sivuston. Täältä löytyi (ja löytyy) monipuolisia tehtäviä ratkaisuineen, opetusvinkkejä ja kokeita periaatteella tuo tullessas – vie mennessäs. Pikkuhiljaa alkoi opettajan rooli muuttua opettajasta ohjaajaksi. Mitä se tarkoittaa? Otimme siitä selvän ja suoritimme koko porukalla Turun Yliopiston täydennyskoulutuksessa ja/tai SAMK:ssa verkkopedagogiikkaopinnot. Satakunnan etälukion kehittymistä tuki OPH ja ESR. Raportit löytyvät sivustolta www.etalukio.com => Satakunnan etälukio. (En osaa vielä linkittää tähän!)

Ajasta ja paikasta riippumaton opetus oli oiva apu aikuislukiolaisen opiskelijan arkeen. Pian opiskelijat suorittivat osan kursseista etälukiossa ja osan kursseista perinteisesti aikuislukion iltaopetuksessa. Päivälukiolaisia opiskelijoita tuli myös etäkursseille. Oli siis aika saada päivälukiot mukaan. SATAKUNNAN ETÄLUKIOVERKOSTOON liittyi aluksi Eurajoen, Harjavallan, Kiukaisten, Kokemäen, Lauttakylän, Länsi-Porin, Meri-Porin, Nakkilan, Pomarkun, Porin Lyseon, Rauman lukion ja Ulvilan lukiot neljän aikuislukion ja aikuislinjan lisäksi. (Myöhemmin Harjavalta, Kiukainen ja Nakkila jäivät pois.) Verkosto on pyrkinyt palvelemaan mukana olevien lukioiden opiskelijoita tarjoamalla Satakunnan etälukion sivuston ja laajahkon? kurssitarjonnan. Sitä on kyllä käytetty!

Vaan eteenpäin elävän mieli. Yhteiskunta muuttuu, sen pelit ja vehkeet kehittyvät. Opettajat innostuvat uuteen, opiskelijat onnistuvat uudessa. Rehtorit … tullan tullaan…VERKKO-OPETUS JA VERKKO-OPPIMINEN valtaa alaa – ja aikaa. Porin aikuislukion ja kaikkien mukana olevien lukioiden verkkokurssit tarjoavat upeita mahdollisuuksia, pieniä kokeiluja ja isoja haasteita onnistumisineen niin opettajille kuin opiskeijoille rehtoreista puhumattakaan. Oppimisalustat eivät ole enää pöytiä ja paperipinoja vaan toinen toistaan parempia versioita yhteisistä kurssien säilöntä- ja käyttöpaikoista. Ne ovat monipuolisia kokonaisuuksia, joissa voi aktivoida opiskelijoita lukemaan, oppimaan, tekemään töitä, keskustelemaan ja palauttamaan mitä erilaisimpia tehtäviä. Kokeetkin onnistuvat verkossa, minäkin luotan opiskelijoiden tuotoksiin (vaikka en näe heitä). Ajatus- ja käsitysmaailma avartuu itse kullakin. Aluksi oppimisalustalla olevat kurssimateriaalit olivat lisämateriaalia ja tukimateriaalia oivan ja ennen kaikkea parhaan oppikirjan rinnalla. Olihan se niin, että oppikirjaa ei mikään voita – paitsi sähköinen oppikirja, joka toimii tiedonlähteenä, muistiinpanovälineenä, työkirjana, yhteisöllisenä portfoliotuotoksena jne.

Ilolla olen havainnut, että Porin aikuislukiossa SULAUTAVA OPETUS on vuorossa. Verkko ei kuulu enää vain verkkokursseille ja vanha perinteinen iltaopetus lähitunneille. Nämä kaksi opetusmenetelmäkokonaisuutta ”sekoittuu” tarpeen ja tarkoituksen mukaisesti ja palvelee monia erilaisia opiskelijoita. Tämä toki luo paineita ja kysymyksiä verkkoympäristölle niin pedagogisesti kuin teknisesti. Puretaan paineet ja ratkaistaan kysymykset – yhdessä ja yhteistyöllä. Siksihän meillä on nyt Porissa Leoniitit ja Satakunnan yhteisenä tvt-hankkeena LEON100!

Onneksi LEON100 huolehtii opettajista ja opiskelijoista ja vastaa heidän asettamiin haasteisiin. Jatkossa tarvitaan salasanat vain järjestelmiin ja ohjelmiin kenties. Yhteisöllisyys ja järkevä yhdessä tekemisen meininki tuo salatut upeat tuotokset vinkkeineen ja linkkeineen jokaisen ulottuville, avuksi ja hyödyksi. Siis parastetaan ja ohjataan opiskelijat kriittiseen yhteistekemiseen vaikkapa SOMEssa.

LEON100 kouluttaa meitä rehtoreitakin hallinnon toimissa järkevään suuntaan. Meistä tulee sähköisten työkalujen taitavia käyttäjiä ja yhteisöllisen työskentelyn moottoreita…

Mitähän seuraavat 20 vuotta saavat aikaan?

Tässä kävi sitten  – TAAS – niin, että minua huiputettiin oikein kunnolla. Minä, joka luulen päättäväni itse, milloin jotakin uutta opettelen ja opin, bloggaan NYT!

Kuvittelin, että sitten joskus tai oikeastaan, että minä en osallistu mihinkään someen, verkkoon tai mihinkään muuhunkaan hömp.. Onneksi meidän koulun opettajat ovat tässä asiassa paljon pitemmällä kuin minä, he saavat hoitaa meidän osuuden. Ja näin on käynytkin loistavin tuloksin. Olen antanut mahdollisuuksia, ja ne on käytetty.

Olenhan minäkin ollut etäopettaja tai paremminkin monimuoto-opettaja sähköpostiaikana, ei nyt ihan kirjepostiaikana. Tarpeeseen aikanani rakensin virtuaalisen opettajainhuoneenkin. Eikös se nyt riitä!

Koulun sanotaan olevan rehtorinsa näköinen. No, ei kai me voida olla jostain vanhasta ikuisuudesta. Tuon asian taisi havaita joskus LEON100-hankkeen TVT-koordinaattori ja koulumme digitutor. Hän pisti lopulta rehtorin ajatukset rullamaan näyttäessään ihan vain ohimennen, miten helposti, miten nopeasti ja miten hyödyllisesti verkkoa ja somea voi käyttää.

Kuulin tänään eri yhteyksissä kolme lausetta. Yhteiskunta muuttuu. Juna män justiinsa. Karavaani kulkee. Ja aivan varmasti vielä kuulen neljännekin lauseen, joka liittynee sähköisiin kokeisiin. Onneksi tänä päivänä meidän koulu käyttää tieto- ja viestintekniikkaa hyvinkin monipuolisesti opetuksessa, oppimisessa, ohjauksessa, käytännön koulunpidon pienissä ja isoissa askareissa, yhdessä ja yhteistyöllä.

Kun nyt sitten pääsin alkuun, lupaan blogata muutaman asian teemalla ”Meidän koulu ja tvt”. Olkoonpa jutut aivan pieniä otsikoilla
– Etäopetuksesta verkko-opetukseen
– Opettajainhuone verkossa
– Yhteisöllisyys verkossa, yhteiset tehtävät ja yhteiset dokumentit
– Moodle, GoogleDrive ja maaginen 365, Pedanet
-Murrossieto