Tässä kävi sitten – TAAS – niin, että minua huiputettiin oikein kunnolla. Minä, joka luulen päättäväni itse, milloin jotakin uutta opettelen ja opin, bloggaan NYT!
Kuvittelin, että sitten joskus tai oikeastaan, että minä en osallistu mihinkään someen, verkkoon tai mihinkään muuhunkaan hömp.. Onneksi meidän koulun opettajat ovat tässä asiassa paljon pitemmällä kuin minä, he saavat hoitaa meidän osuuden. Ja näin on käynytkin loistavin tuloksin. Olen antanut mahdollisuuksia, ja ne on käytetty.
Olenhan minäkin ollut etäopettaja tai paremminkin monimuoto-opettaja sähköpostiaikana, ei nyt ihan kirjepostiaikana. Tarpeeseen aikanani rakensin virtuaalisen opettajainhuoneenkin. Eikös se nyt riitä!
Koulun sanotaan olevan rehtorinsa näköinen. No, ei kai me voida olla jostain vanhasta ikuisuudesta. Tuon asian taisi havaita joskus LEON100-hankkeen TVT-koordinaattori ja koulumme digitutor. Hän pisti lopulta rehtorin ajatukset rullamaan näyttäessään ihan vain ohimennen, miten helposti, miten nopeasti ja miten hyödyllisesti verkkoa ja somea voi käyttää.
Kuulin tänään eri yhteyksissä kolme lausetta. Yhteiskunta muuttuu. Juna män justiinsa. Karavaani kulkee. Ja aivan varmasti vielä kuulen neljännekin lauseen, joka liittynee sähköisiin kokeisiin. Onneksi tänä päivänä meidän koulu käyttää tieto- ja viestintekniikkaa hyvinkin monipuolisesti opetuksessa, oppimisessa, ohjauksessa, käytännön koulunpidon pienissä ja isoissa askareissa, yhdessä ja yhteistyöllä.
Kun nyt sitten pääsin alkuun, lupaan blogata muutaman asian teemalla ”Meidän koulu ja tvt”. Olkoonpa jutut aivan pieniä otsikoilla
– Etäopetuksesta verkko-opetukseen
– Opettajainhuone verkossa
– Yhteisöllisyys verkossa, yhteiset tehtävät ja yhteiset dokumentit
– Moodle, GoogleDrive ja maaginen 365, Pedanet
-Murrossieto