O365 tekee tuloaan tai ei sittenkään. Se on meillä käytössä. Porin aikuislukion opettajat, koulusihteeri ja rehtori seuraavat aikuislukion sivustoa, jossa on kaikki yhteiset, jatkuvasti tai jaksoittain muuttuvat tiedostot.
Rästikoe-, verkkokurssi- ja uusintakoelistat ovat koko ajan ajan tasalla. Tenttiaikataulut päivittyvät kuin itsestään. YO-valvontalistaan jokainen pystyy vaikuttamaan ja tekemään itse muutokset. Jokainen voi tehdä päivitykset silloin kun ehtii ja muistaa kotona tai koulussa. Ja mikä parasta ei yhtään ylimääräistä paperia!
Sivuston tiedostoihin on helppo rakentaa, ladata ja jakaa yhteisesti tehtävät tuotokset, joihin jokainen pääsee käsiksi. Nytkin siellä on avoinna markkinoinnin ideapankki yhteisenä oppiaineryhmätyönä. On mukava seurata, kun oppiaineittain syntyy mahtavia koulutusideoita ja vieläpä uusille kohderyhmille. Jokainen näkee kaikkien tuotokset ja pääsee kirjaamaan oman mielipiteensä. Niitä on sitten helppo jatkaa yhdessä saman pöydän ääressä. Niin, emme ole lopettamassa missään nimessä nokatusten istumista ja tekemistä. Olemme kuitenkin realisoimassa järkevää ajan käyttöä. Pohdimme, mitä voi tehdä yksin yhdessä ja mitä taasen kaikki joukolla erikseen. Yksin yhdessä on helppo puuhata, kun porukalla on ensin sovittu mitä, missä ja milloin.
Muistikirja helpottaa aina elämää. Niinpä One Note Online on aktiivisessa käytössä. Opettajainkokoukset ovat omana osana, ja jokaisesta kokouksesta tai tapahtumasta on oma sivu. Online. Seuraavan kokouksen ja teemakoulutuksen sisältö syntyy sinne vähin erin. Sihteerivuorolainen saa aina työnsä ”livenä” tehtyä. Eipä jää kenenkään kotitöiksi. Yhteistapaamisten aineistot ja materiaalit (siis liitteet) pysyvät mukavasti linkitettynä muistiossa. Jaan paljonkin aineistoa, mutta en yhtään paperia. On muuten ollut ilo huomata, ettei printtiversioitakaan enää kukaan tunnu tarvitsevan!
Muuten, emme tarvitse tykkiäkään kokouksissa, kun ei ole mitään valkokankaalta näytettävää. Opettajilla on omat läppärit, joilta on parempi seurata tilanteen kehittymistä. Onko tämä sitten yhteisöllisyyttä? Kokouksessa jokainen on pöydän ympärillä, jokaisella on oma kone edessä ja jokainen seuraa samaa muistikirjan etenemistä. Vähänkö koomista? Niin voisi äkkiseltään luulla, mutta luulo ei ole tiedon väärtti. Keskitymme myös oikeaan työskentelyasentoon ja sen opettelemiseen. Kukaan ei joudu vääntymään niska mitä ihmeellisemmässä asennossa valkokankaalle. Ryhmiä voidaan muodostaa mihin asetelmaan tahansa ja kaikki näkevät hyvin ja kaikki pystyvät tekemään merkintänsä ja kirjoitelmansa tarvittaessa. (Voi siinä äkkiseltään vähän salassa käydä vaikka sähköpostissa – työsähköpostissa.)
Meidän työyhteisössä tämä onnistuu. Kynän asemassa on näppäimistö, paperina näyttöpääte. Mutta asiat puhutaan ja keskustellaan kuten ennenkin. Ei siitä koneesta ole herraa tullut. Kyllä me annamme välillä kyytiä jäsenillemme ja nauruhermoille, silloin pannaan läppärinkannet alas.