Aleksis Kivi eli oikealta nimeltään Aliexis Stenvall on Suomen kansalliskirjailija ja häntä kutsutaankin suomenkielisen kirjallisuuden iskäsi. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on Seitsemän veljestä, joka kertoo Jukolan seitsemän veljen kommelluksista tuon ajan etelä-Hämeessä. Romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista ja sitä pidetään myös suomalaisen kirjallisuuden sekä realistisen kansankuvauksen tienraivaajana. Kivi aloitti Seitsemän veljeksen kirjoittamisen 1860-luvun alkuvuosina ja kirjoitti sen ainakin kolmeen kertaan. Yhtään käsikirjoitusta ei ole säilynyt nykypäivään. Seitsemän veljestä toi suomalaiseen kirjallisuuteen uuden lajin, romaanin ja sen on ysein katsottu esittävän suomalaisuuden perusmyyttejä. Seitsemän veljestä on moderni kehitysromaani, joka mielellään on liitetty suomalaiseen sivistyshistoriaan.
”Heidän isäänsä, joka oli ankaran innokas metsämies, kohtasi hänen parhaassa iässään äkisti surma, kun hän tappeli äkeän karhun kanssa. Molemmat silloin, niin metsän kontio kuin mies, löyttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisellä tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sekä kurkku että kylki nähtiin puukon viiltämänä ja hänen rintansa kiväärin tuiman luodin lävistämänä. Niin lopetti päivänsä roteva mies, joka oli kaatanut enemmän kuin viisikymmentä karhua. Mutta näiden metsäretkiensä kautta löi hän laimin työn ja toimen talossansa, joka vähitellen, ilman esimiehen johtoa, joutui rappiolle. Eivät kyenneet hänen poikansakaan kyntöön ja kylvöön; sillä olivatpa he perineet isältänsä saman voimallisen innon metsäotusten pyyntöön. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja teerentarhoja surmaksi linnuille ja jäniksille. Niin viettivät he poikuutensa ajat, kunnes rupesivat käsittelemään tuliluikkua ja rohkenivat lähestyä otsoa korvessa.”
-Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä
Aleksis Kiven omaelämänkerta ei ole ruusuinen. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia kirjailijoita, jotka tekivät kirjoittamisesta itselleensä ammatin. Tästä syystä hän myös kohtasi useita vaikeuksia uransa aikana, vaikka häntä tituleerataankin usein suomalaisen sanankäytön uudistajaksi nykypäivänä, kuitenkaan hänen aikalaisensa eivät tätä vaikutusta ymmärtäneet. Kiven kirjoitus- ja lukutaitoinen isä yritti taata lapsilleen hyvän koulutuksen ja erityisesti Aleksille, joka oli katraasta lahjakkain. Kuitenkin Aleksis Kivi oli herkkä poika, jolle ruumiilliset rangaistukset koulussa olivat raskaita, eikä hänen koulunkäynnistään tehnyt helppoa myöskään varakkaimpien poikien pilkka. Tästä syystä hän päätti suorittaa ylioppilas tutkinnon yksityisesti. Hänen opintonsa viivähtivät pitkiksi ja yliopisto-opintojen aloittaminen oli Kivelle vaikeaa.
Helsingissä Aleksis Kivi eli jatkuvassa puutteessa. Hän näki nälkää, oppi juomaan ja kulki resuisissa vaatteissa. Mutta jo tuolloin yliopisto-opettajat olivat huomanneet Kiven lahjakkuuden kirjoittamisessa ja yrittivät rohkaista häntä kirjoittamaan huonoin tuloksin. Äiti kehoitti poikaansa lukemaan papiksi, jotta tämä saisi tutkinnon ja pysyvän toimeentulon, mutta Kivi vannoi, että hänestä tulee runoilija kuten Runebergistäkin. Ennen tuota aikaa Suomessa ei ollut toiminut päätoimisia kirjailijoita vaan kaikki kirjoittajat olivat leipätyöltään jotain muuta. Näin olisi Kivenkin kohdalla ollut, mikäli hän olisi suorittanut tutkinnon. Kuitenkin Kivi jatkoi kirjailijana, vaikkei se lyönytkään leiville. Tuona aikana hän saattoi toivoa lukijoita vain kansan keskuudessa, sillä ylimistö ei tuohon aikaan osannut juurikaan suomen kieltä. Kansa taasseen oli hyvin köyhää, joten heillä ei ollut varaa kirjoja ostaa. Katovuosien aikaan ostovoima tyrehtyi totaalisesti ja Kivi joutui usein majoittautumaan siskonsa tuvassa. Noina kirjallisesti tuottelijaina aikoina Kivi oli hyvin suuressa kiitollisuuden velassa hänelle.
Rahatilanne paheni pahenemistaan ja epätoivoissaan Kivi alkoi opiskelemaan agronomiaa päästäkseen maatilan pehtoriksi, mutta hän sairastui vaikeasti mielensairauteen, jonka takia hänet kuljetettiin veljensä luokse maalle. Kuitenkin veljen ollessa perheellinen mies tämä ei pystynyt Kivestä huolehtimaan, joten Kivi eli viimeiset vuodet kyläyhteisön almujen varassa.
Aleksis Kivi
(Wikibedia commons)